Kaikki merkinnät "Hamas" Luokka

ja laajemmin miten kulttuuri ja uskonto palvelevat valtion vallan ja kehityksen tarpeita 2006 ja laajemmin miten kulttuuri ja uskonto palvelevat valtion vallan ja kehityksen tarpeita, ja laajemmin miten kulttuuri ja uskonto palvelevat valtion vallan ja kehityksen tarpeita. ja laajemmin miten kulttuuri ja uskonto palvelevat valtion vallan ja kehityksen tarpeita, josta tuli naisministeri. josta tuli naisministeri 2006 josta tuli naisministeri 2007, josta tuli naisministeri, josta tuli naisministeri, josta tuli naisministeri, josta tuli naisministeri. josta tuli naisministeri. Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä.. Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä., Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä., Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä..

Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä.: Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä., Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä.? Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä., Yksi syy, joka myöhemmin mainittiin selittämään tätä taistelua, oli ero maallisen feministisen keskustelun ja islamistisen keskustelun välillä naiskysymyksistä.? Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?? Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?? Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?? Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?? Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan? – Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?? Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan? (usko), Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, Voiko naisten yhteisen yhteisen perustan keskustelu auttaa heitä ymmärtämään ja sopimaan yhteisistä tavoitteistaan?, joka liittyy eri uskonkouluihin, jotka selittävät Koraaniin sisältyvää oikeusjärjestelmää ja profeetan sanoja – sunna.

National Book Critics Circlessä tapahtui merkittävä asia (NBCC) ehdokkaat helmikuussa 2007: Normaalisti ylenpalttinen ja suvaitsevainen ryhmä valitsi parhaaksi kritiikin alan kirjaksi kirjan, jonka katsottiin yleisesti halventavan koko uskonnollista ryhmää.

Ehdokas Bruce Bawerin While Europe Slept: Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa. Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa, Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa (New York Times, 2/8/07). Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa (Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa, 2/4/07): Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa

Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa…. Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa

Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa, Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa, Kuinka radikaali islam tuhoaa lännen sisältäpäin, ei mennyt ilman kiistaa. Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä, Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä. Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä, Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä,Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä, Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä. Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä: Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä, kiihkoilu ja väärä tieto. Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä, Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä, Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä, Tämä raportti tarkastelee uudenlaista islamofobiaa nykypäivän tiedotusvälineissä ja sen tekijöitä. Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset–Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset–Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset.

Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset. Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset (8/7/08),

Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset: Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset?Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset

Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, ääriaineksia, jotka perustelevat väkivaltaisia ​​tekojaan vetoamalla johonkin erityiseen islamin tulkintaan, voidaan arvostella ilman, että se syyllistyisi äärimmäisen monimuotoiseen muslimien joukkoon ympäri maailmaa. Kuitenkin, Toimittajat onnistuivat kattamaan Timothy McVeighin Oklahoma Cityn pommi-iskun–rasistisen Christian Identity -lahkon kannattaja–turvautumatta yleisiin lausuntoihin "kristillisestä terrorismista". Samoin, Media on käsitellyt juutalaisten fanaatikkojen terroritekoja–esimerkiksi Baruch Goldsteinin suorittama Hebronin verilöyly (ylimääräistä!, 5/6/94)–puuttumatta koko juutalaisuuteen.

toteutettiin Baselin yliopistossa. toteutettiin Baselin yliopistossa, näkemys, joka asettaa Yhdysvallat samaan veneeseen sionistivihollisen kanssa. Meillä ei ole ennakkokäsityksiä amerikkalaisista tai Yhdysvalloista. yhteiskunta ja sen kansalaisjärjestöt ja ajatushautomot. Meillä ei ole ongelmia kommunikoida amerikkalaisten kanssa, mutta riittäviä ponnisteluja ei ryhdytä lähentämään meitä," sanoi Dr. Issam al-Iryan, Muslimiveljeskunnan poliittisen osaston päällikkö puhelinhaastattelussa.

Al-Iryanin sanat tiivistävät Muslimiveljeskunnan näkemykset amerikkalaisista ja Yhdysvalloista. hallitus. Muut Muslimiveljeskunnan jäsenet olisivat samaa mieltä, kuten edesmennyt Hassan al-Banna, joka perusti ryhmän vuonna 1928. Al- Banna piti länttä enimmäkseen moraalisen rappeutumisen symbolina. Muut salafit – islamilainen ajatuskoulu, joka luottaa esivanhempiin mallimalleina – ovat ottaneet saman näkemyksen Yhdysvalloista., mutta heiltä puuttuu Muslimiveljeskunnan kannattama ideologinen joustavuus. Muslimiveljeskunta uskoo saavansa amerikkalaiset mukaan kansalaisvuoropuheluun, muut ääriryhmät eivät näe vuoropuhelussa mitään järkeä ja väittävät, että voima on ainoa tapa käsitellä Yhdysvaltoja.

Etelä-Afrikan Human Sciences Research Council tilasi tämän tutkimuksen testaamaan professori John Dugardin oletusta raportissa, jonka hän esitteli YK:n ihmisoikeusneuvostolle tammikuussa. 2007, hänen ominaisuudessaan YK:n erityisraportoijana Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden ihmisoikeustilanteesta (eli, Länsirannalla, mukaan lukien Itä-Jerusalem, ja

Kaasu, tämän jälkeen OPT). Professori Dugard esitti kysymyksen: Israel on selvästi OPT:n sotilaallisesti miehitettynä. Samaan aikaan, Miehityksen elementit ovat kolonialismin ja apartheidin muotoja, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Mitkä ovat kolonialismin ja apartheidin piirteitä sisältävän pitkäaikaisen miehityksen oikeudelliset seuraukset miehitetyille ihmisille, the Occupying Power and third States?

In order to consider these consequences, this study set out to examine legally the premises of Professor Dugard’s question: is Israel the occupant of the OPT, ja, if so, do elements of its occupation of these territories amount to colonialism or apartheid? South Africa has an obvious interest in these questions given its bitter history of apartheid, which entailed the denial of selfdetermination

to its majority population and, during its occupation of Namibia, the extension of apartheid to that territory which South Africa effectively sought to colonise. These unlawful practices must not be replicated elsewhere: other peoples must not suffer in the way the populations of South Africa and Namibia have suffered.

To explore these issues, an international team of scholars was assembled. The aim of this project was to scrutinise the situation from the nonpartisan perspective of international law, rather than engage in political discourse and rhetoric. This study is the outcome of a fifteen-month collaborative process of intensive research, consultation, writing and review. It concludes and, it is to be hoped, persuasively argues and clearly demonstrates that Israel, since 1967, has been the belligerent Occupying Power in the OPT, and that its occupation of these territories has become a colonial enterprise which implements a system of apartheid. Belligerent occupation in itself is not an unlawful situation: it is accepted as a possible consequence of armed conflict. Samaan aikaan, under the law of armed conflict (also known as international humanitarian law), occupation is intended to be only a temporary state of affairs. International law prohibits the unilateral annexation or permanent acquisition of territory as a result of the threat or use of force: should this occur, no State may recognise or support the resulting unlawful situation. In contrast to occupation, both colonialism and apartheid are always unlawful and indeed are considered to be particularly serious breaches of international law because they are fundamentally contrary to core values of the international legal order. Colonialism violates the principle of self-determination,

which the International Court of Justice (ICJ) has affirmed as ‘one of the essential principles of contemporary international law’. All States have a duty to respect and promote self-determination. Apartheid on raskautettu rotusyrjinnän tapaus, joka on perustettu apartheid-rikosten torjuntaa ja rankaisemista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti (1973,

jäljempänä "apartheid-sopimus") "epäinhimillisillä teoilla, joiden tarkoituksena on saada yhden rodullinen henkilöryhmä hallitsemaan ja ylläpitämään muita rodullisia henkilöryhmiä ja sortamaan niitä järjestelmällisesti". Apartheidin käytäntö, lisäksi, on kansainvälinen rikos.

Professori Dugard raportissaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle vuonna 2007 ehdotti, että neuvoa-antava lausunto Israelin toiminnan oikeudellisista seurauksista olisi pyydettävä ICJ:ltä. Tämä neuvoa-antava lausunto täydentäisi epäilemättä ICJ:n lausuntoa 2004 oikeudellisista seurauksista muurin rakentamisesta miehitetyille palestiinalaisalueille (jäljempänä "muurin neuvoa-antava lausunto"). Tämä oikeustoimi ei tyhjennä kansainvälisen yhteisön mahdollisuuksia, eikä myöskään kolmansien valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen velvollisuuksia, kun niiden arvioidaan toisen valtion harjoittavan kolonialismia tai apartheidia..

Siitä huolimatta, että se on sekä ikuinen että monimutkainen keskustelu, Arches Quarterly tarkastelee uudelleen teologisista ja käytännön syistä, tärkeä keskustelu islamin ja demokratian suhteesta ja yhteensopivuudesta, kuten Barack Obaman toivon ja muutoksen asialistassa toistettiin. Vaikka monet juhlivat Obaman nousua ovaalitoimistoon Yhdysvaltojen kansallisena katarsisina, toiset eivät ole yhtä optimistisia ideologian ja lähestymistavan muutoksen suhteen kansainvälisellä areenalla. Suurin osa muslimimaailman ja USA:n välisestä jännitteestä ja epäluottamuksesta johtuu demokratian edistämisestä., tyypillisesti suosivat diktatuureja ja nukkehallituksia, jotka puhuvat sananpalveluksessa demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia, -kohdan jälkijäristys 9/11 on todella vahvistanut epäilyjä edelleen Amerikan kannan kautta poliittiseen islamiin. Se on luonut negatiivisuuden muurin, jonka worldpublicpublicopinion.org havaitsi, jonka mukaan 67% Egyptiläiset uskovat, että maailmanlaajuisesti Amerikassa on "pääasiassa negatiivinen" rooli.

Amerikan vastaus on siis osuva. Valitsemalla Obaman, monet ympäri maailmaa asettavat toiveensa kehittää vähemmän sotaa, mutta oikeudenmukaisempaa ulkopolitiikkaa muslimimaailmaa kohtaan. Testi Obamalle, kuten keskustelemme, Näin Amerikka ja hänen liittolaisensa edistävät demokratiaa. Onko se helpottavaa vai pakottavaa?

Lisäksi, voiko se olla rehellinen välittäjä pitkittyneillä konfliktialueilla? Prolifin asiantuntemuksen ja näkemyksen hyödyntäminen

c tutkijat, akateemikot, kokeneita toimittajia ja poliitikkoja, Arches Quarterly tuo esiin islamin ja demokratian suhteen sekä Amerikan roolin – sekä Obaman tuomat muutokset, yhteistä säveltä etsiessään. Anas Altikriti, Th e Cordoba Foundationin toimitusjohtaja tarjoaa tämän keskustelun avauksen, where he refl ects on the hopes and challenges that rests on Obama’s path. Following Altikriti, the former advisor to President Nixon, Dr Robert Crane off ers a thorough analysis of the Islamic principle of the right to freedom. Anwar Ibrahim, former Deputy Prime Minister of Malaysia, enriches the discussion with the practical realities of implementing democracy in Muslim dominant societies, eli, in Indonesia and Malaysia.

Meillä on myös tohtori Shireen Hunter, Georgetownin yliopistosta, USA, joka tutkii muslimimaita, jotka ovat jäljessä demokratisoitumisessa ja modernisaatiossa. Tätä täydentää terrorismikirjailija, Tri Nafeez Ahmedin selitys postmodernin kriisistä ja

demokratian romahtaminen. Tohtori Daud Abdullah (Middle East Media Monitorin johtaja), Alan Hart (entinen ITN:n ja BBC Panoraman kirjeenvaihtaja; sionismin kirjoittaja: Juutalaisten todellinen vihollinen) ja Asem Sondos (Egyptin Sawt Al Omma -lehden toimittaja) Keskity Obamaan ja hänen rooliinsa demokratian edistämisessä muslimimaailmassa, sekä Yhdysvaltojen suhteet Israeliin ja Muslimiveljeskuntaan.

Ulkoministeri esittelee, Malediivit, Ahmed Shaheed spekuloi islamin ja demokratian tulevaisuutta; Cllr. Gerry Maclochlainn

– Sinn Féinin jäsen, joka kesti neljä vuotta vankeutta Irlannin republikaanien toiminnasta ja Guildfordin puolustaja 4 ja Birmingham 6, heijastaa hänen äskettäistä matkaansa Gazaan, jossa hän näki palestiinalaisiin kohdistuneen julmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden vaikutuksen; Tohtori Marie Breen-Smyth, Radikalisoitumisen ja nykyajan poliittisen väkivallan tutkimuskeskuksen johtaja keskustelee poliittisen terrorismin kriittisen tutkimuksen haasteista; Tohtori Khalid al-Mubarak, kirjailija ja näytelmäkirjailija, keskustelee Darfurin rauhannäkymistä; ja lopuksi toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Ashur Shamis tarkastelee kriittisesti muslimien demokratisoitumista ja politisoitumista nykyään.

Toivomme kaiken tämän olevan kattavaa luettavaa ja lähteen pohdiskelulle aiheista, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin uudessa toivon aamunkoitteessa.

Kiitos

There is a political and security crisis surrounding what is referred to as Islamism, a crisis whose antecedents long precede 9/11. Over the past 25 vuotta, there have been different emphases on how to explain and combat Islamism. Analysts and policymakers

in the 1980s and 1990s spoke of the root causes of Islamic militancy as being economic malaise and marginalization. More recently there has been a focus on political reform as a means of undermining the appeal of radicalism. Increasingly today, the ideological and religious aspects of Islamism need to be addressed because they have become features of a wider political and security debate. Whether in connection with Al-Qaeda terrorism, political reform in the Muslim world, the nuclear issue in Iran or areas of crisis such as Palestine or Lebanon, it has become commonplace to fi nd that ideology and religion are used by opposing parties as sources of legitimization, inspiration and enmity.

The situation is further complicated today by the growing antagonism towards and fear of Islam in the West because of terrorist attacks which in turn impinge on attitudes towards immigration, religion and culture. The boundaries of the umma or community of the faithful have stretched beyond Muslim states to European cities. The umma potentially exists wherever there are Muslim communities. The shared sense of belonging to a common faith increases in an environment where the sense of integration into the surrounding community is unclear and where discrimination may be apparent. The greater the rejection of the values of society,

whether in the West or even in a Muslim state, the greater the consolidation of the moral force of Islam as a cultural identity and value-system.

Following the bombings in London on 7 Heinäkuu 2005 it became more apparent that some young people were asserting religious commitment as a way of expressing ethnicity. The links between Muslims across the globe and their perception that Muslims are vulnerable have led many in very diff erent parts of the world to merge their own local predicaments into the wider Muslim one, having identifi ed culturally, either primarily or partially, with a broadly defi ned Islam.

Seven years after the September 11, 2001 (9/11) attacks, many experts believe al-Qa’ida has regained strength and that its copycats or affiliates are more lethal than before. The National Intelligence Estimate of 2007 asserted that al-Qa’ida is more dangerous now than before 9/11.1 Al-Qa’ida’s emulators continue to threaten Western, Middle Eastern, and European nations, as in the plot foiled in September 2007 in Germany. Bruce Riedel states: Thanks largely to Washington’s eagerness to go into Iraq rather than hunting down al Qaeda’s leaders, the organization now has a solid base of operations in the badlands of Pakistan and an effective franchise in western Iraq. Its reach has spread throughout the Muslim world and in Europe . . . Osama bin Laden has mounted a successful propaganda campaign. . . . His ideas now attract more followers than ever.

It is true that various salafi-jihadist organizations are still emerging throughout the Islamic world. Why have heavily resourced responses to the Islamist terrorism that we are calling global jihad not proven extremely effective?

Moving to the tools of “soft power,” what about the efficacy of Western efforts to bolster Muslims in the Global War on Terror (GWOT)? Why has the United States won so few “hearts and minds” in the broader Islamic world? Why do American strategic messages on this issue play so badly in the region? Why, despite broad Muslim disapproval of extremism as shown in surveys and official utterances by key Muslim leaders, has support for bin Ladin actually increased in Jordan and in Pakistan?

This monograph will not revisit the origins of Islamist violence. It is instead concerned with a type of conceptual failure that wrongly constructs the GWOT and which discourages Muslims from supporting it. They are unable to identify with the proposed transformative countermeasures because they discern some of their core beliefs and institutions as targets in

this endeavor.

Several deeply problematic trends confound the American conceptualizations of the GWOT and the strategic messages crafted to fight that War. These evolve from (1) post-colonial political approaches to Muslims and Muslim majority nations that vary greatly and therefore produce conflicting and confusing impressions and effects; ja (2) residual generalized ignorance of and prejudice toward Islam and subregional cultures. Add to this American anger, fear, and anxiety about the deadly events of 9/11, and certain elements that, despite the urgings of cooler heads, hold Muslims and their religion accountable for the misdeeds of their coreligionists, or who find it useful to do so for political reasons.

The Society of Muslim Brothers’ success in the November-December 2005 elections for the People’s Assembly sent shockwaves through Egypt’s political system. In response, the regime cracked down on the movement, harassed other potential rivals and reversed its fledging reform process. This is dangerously short-sighted. There is reason to be concerned about the Muslim Brothers’ political program, and they owe the people genuine clarifications about several of its aspects. But the ruling National Democratic

Party’s (NDP) kieltäytyminen löysäämästä otettaan uhkaa pahentaa jännitteitä aikana, jolloin presidentin peräkkäisyyteen liittyy sekä poliittista epävarmuutta että vakavia sosioekonomisia levottomuuksia. Vaikka tämä todennäköisesti kestää pitkään, asteittainen prosessi, hallinnon tulisi ryhtyä alustaviin toimiin normalisoidakseen muslimiveljesten osallistumisen poliittiseen elämään. Muslimiveljet, joiden yhteiskunnallista toimintaa on pitkään siedetty, mutta joiden rooli virallisessa politiikassa on tiukasti rajoitettu, voitti ennennäkemättömän 20 prosenttia eduskuntapaikoista 2005 vaalit. He tekivät niin, vaikka kilpailivat vain kolmasosasta käytettävissä olevista paikoista ja huomattavista esteistä huolimatta, mukaan lukien poliisin tukahduttaminen ja vaalipetokset. Tämä menestys vahvisti heidän asemaansa erittäin hyvin organisoituneena ja syvään juurtuneena poliittisena voimana. Samaan aikaan, it underscored the weaknesses of both the legal opposition and ruling party. The regime might well have wagered that a modest increase in the Muslim Brothers’ parliamentary representation could be used to stoke fears of an Islamist takeover and thereby serve as a reason to stall reform. If so, the strategy is at heavy risk of backfiring.

Sixty-five years ago one of the greatest scholars of modern Islam asked the simple question, “whither Islam?Eikä toisin kuin perinteisessä antisemitismin asiakirjassa esitetyt syytökset, where was the Islamic world going? It was a time of intense turmoil in both the Western and Muslim worlds – the demise of imperialism and crystallisation of a new state system outside Europe; the creation and testing of the neo- Wilsonian world order in the League of Nations; the emergence of European Fascism. Sir Hamilton Gibb recognised that Muslim societies, unable to avoid such world trends, were also faced with the equally inescapable penetration of nationalism, secularism, and Westernisation. While he prudently warned against making predictions – hazards for all of us interested in Middle Eastern and Islamic politics – he felt sure of two things:

(a) the Islamic world would move between the ideal of solidarity and the realities of division;

(b) the key to the future lay in leadership, or who speaks authoritatively for Islam.

Today Gibb’s prognostications may well have renewed relevance as we face a deepening crisis over Iraq, the unfolding of an expansive and controversial war on terror, and the continuing Palestinian problem. In this lecture I would like to look at the factors that may affect the course of Muslim politics in the present period and near-term future. Although the points I will raise are likely to have broader relevance, I will draw mainly on the case of the Arab world.

Assumptions about Political Islam There is no lack of predictions when it comes to a politicised Islam or Islamism. ‘Islamism’ is best understood as a sense that something has gone wrong with contemporary Muslim societies and that the solution must lie in a range of political action. Often used interchangeably with ‘fundamentalism’, Islamism is better equated with ‘political Islam’. Several commentators have proclaimed its demise and the advent of the post-Islamist era. They argue that the repressive apparatus of the state has proven more durable than the Islamic opposition and that the ideological incoherence of the Islamists has made them unsuitable to modern political competition. The events of September 11th seemed to contradict this prediction, yet, unshaken, they have argued that such spectacular, virtually anarchic acts only prove the bankruptcy of Islamist ideas and suggest that the radicals have abandoned any real hope of seizing power.

If one reads the press or listens to commentators on international affairs, it is often said – and even more often implied but not said – that Islam is not compatible with democracy. In the nineties, Samuel Huntington set off an intellectual firestorm when he published The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order, in which he presents his forecasts for the world – writ large. In the political realm, he notes that while Turkey and Pakistan might have some small claim to “democratic legitimacy” all other “… Muslim countries were overwhelmingly non-democratic: monarchies, one-party systems, military regimes, personal dictatorships or some combination of these, usually resting on a limited family, clan, or tribal base”. The premise on which his argument is founded is that they are not only ‘not like us’, they are actually opposed to our essential democratic values. He believes, as do others, that while the idea of Western democratization is being resisted in other parts of the world, the confrontation is most notable in those regions where Islam is the dominant faith.

The argument has also been made from the other side as well. An Iranian religious scholar, reflecting on an early twentieth-century constitutional crisis in his country, declared that Islam and democracy are not compatible because people are not equal and a legislative body is unnecessary because of the inclusive nature of Islamic religious law. A similar position was taken more recently by Ali Belhadj, an Algerian high school teacher, preacher and (in this context) leader of the FIS, when he declared “democracy was not an Islamic concept”. Perhaps the most dramatic statement to this effect was that of Abu Musab al-Zarqawi, leader of the Sunni insurgents in Iraq who, when faced with the prospect of an election, denounced democracy as “an evil principle”.

Mutta joidenkin muslimitutkijoiden mukaan, demokratia on edelleen tärkeä ihanne islamissa, sillä varauksella, että se on aina uskonnollisen lain alainen. Shari'an tärkeimmän paikan korostaminen on osa melkein jokaista islamilaista hallintoa koskevaa kommenttia, maltillinen tai äärimmäinen. Vain jos hallitsija, joka saa valtansa Jumalalta, rajoittaa toimintansa "shari'an hallinnon valvontaan", onko häntä toteltava. Jos hän tekee muuta kuin tämän, hän ei ole uskovainen ja sitoutuneiden muslimien tulee kapinoida häntä vastaan. Tässä on oikeutus suurelle osalle väkivaltaa, joka on vaivannut muslimimaailmaa sellaisissa taisteluissa kuin Algeriassa 90-luvulla.

Following World War II, the United States became the centre of polarization and hegemony in the world; as such a project witnessed tremendous development on the levels of domination and subjugation that is unprecedented in history, making use and taking advantage of the multifaceted achievements on the several levels of knowledge, culture, technology, economy as well as the military level- that are supported by an economic-political system that only views the world as markets that have to abide by the American view.

The most dangerous aspect in the western hegemony-the American one precisely- is that they consider themselves as owners of the world and therefore, this expandin strategy along with the economic-capitalist project has become a “western expanding strategy” that turned to be an international scheme of limitless greed. Savage capitalism forces- embodied mainly in international monopoly networks o fcompanies that cross the nations and continents, networks of various international establishments especially the financial ones backed by superior military force have led to more contradictions and conflicts of which not less important are the conflicts of identities, cultures, civilizations, in addition to the conflicts of poverty and wealth. These savage capitalism forces have turned into mechanisms of sowing dissension and destroying identities as well as imposing the most dangerous type of cultural,

national, economic as well as social theft .